Tarinani

Asuin lapsena pienellä paikkakunnalla, jonka kerrostalon alakerrassa sijaitseva kirjasto ei ollut koolla pilattu. Mulle se oli kuitenkin koko maailma. Ala-asteella se maailma oli vain hyvin pian koluttu. Muistan vieläkin elävästi kuinka yhtenä kesäpäivänä turhan kirjastokäynnin jälkeen päätin, että aikuisena kirjoitan lapsille lisää lukemista. Vasta monen mutkan kautta reilu kolmekymppisenä lunastin lupaukseni.

Toki olin kirjoitellut aika paljon kaikenlaista muutakin. Ensimmäisen runokirjani omakustansin 15-vuotiaana. Oli sanomattakin selvää, että se oli itsestänikin supernolo jo heti seuraavana vuonna ja se lähinnä haudattiin kaikessa hiljaisuudessa kaapin perälle. Luojan kiitos tajusin käyttää silloin taiteilijanimeä. Ja sen tiedon vien hautaani.

Parikymppisenä kirjoittelin oman koiraharrastukseni kautta enimmäkseen artikkeleita ja haastatteluja. Kasasinpa koiraurheiluaiheisen kirjankin Readme.fi julkaisemana. Tällainen asiapitoinen kirjoittelu ei kuitenkaan ruokkinut vilkasta mieltäni tarpeeksi; minun vahvuuteni kirjailijana kun ei ole oikeinkirjoituksessa tai siinä, että olisin jotenkin erityisen fiksu (🤣🤭). Mutta minun päässäni on aina ollut kokonaan oma maailmansa ja saadessani luoda sitä paperille, olen omimmillani. Lopullisen sysäyksen nimenomaan lastenkirjallisuudelle toi tietenkin oma lapsi. Olemme kolunneet tyttäreni kanssa satoja ja taas satoja, erityisesti, kotimaisia lastenromaaneja, ja olen ollut enemmän kuin ilahtunut sen tasosta. Se innosti minut nyt myös kasaamaan “Kotimaiset lastenromaanit” hakemistoa. Löydän koko ajan uutta, kiinnostavaa luettavaa ja haluan myös muiden löytävän ne.

Minja ja Muija ja kanakaaos on ensimmäinen loppuun asti hiottu lastenkirjan käsikirjoitukseni, jonka lähetin aluksi aivan liian raakileena aivan liian suurin odotuksin kustantajille. Se oli kuitenkin tärkeä opintie ja käännekohta itselleni, kun niitä hylsyjä sateli sähköpostiin. Olisin voinut siinä vaiheessa lannistua ja luovuttaa, mutta päätin itsepintaisesti aina vain parannella käsikirjoitusta ja opetella koko kirjallisuusalasta lisää. Kustannussopimus Reunalta oli lottovoitto kirjalliselle itsetunnolleni. Kiitos Olli Sarpo luottamuksesta! Tämän jälkeen olenkin kirjoittanut jo pari kässäriä lisää.

Uskon, että tästä on alkanut varsinainen kirjailijan sivutyöni. Olen aukaissut jonkun padon, jota en voi enää edes pysäyttää. Sitä onko se pato ollut ojalle vai joelle, jäänee nähtäväksi. Tavoitteeni on, että onnistun viihdyttämään suomalaisia lapsia ja olemaan osa sitä laadukasta, kotimaista lastenkirjallisuutta.