”Tykkään Eemun tarinoista siksi, että ne ovat jännittäviä ja hauskoja”, kertoi eräs nuori lukija. Sarjan viides osa Vähänkö hyvä ritari! jatkaa samalla otteella. Tapahtumat ovat juuri sen kokoisia, että alakoululainen voi kokea ne omakseen – siis sellaisia, että ne voisivat melkein tapahtua hänelle itselleen. Lukemista vauhdittaa myös kirjan visuaalinen ilme: lyhyet luvut, tekstiä rytmittävät puhekuplat ja runsas kuvitus.

Eemun tarinoiden viidennessä osassa ritarikortit ovat vallanneet Eemun ja kavereiden mielet, mutta kaikkein arvokkainta, Mustaa Ritaria, ei ole kenelläkään. Vai onko sittenkin? Ainakin Aleksi ja Mico kertovat nähneensä sellaisen Matildalla. Harmi vain, että kortti sattuu aina olemaan jossain muualla, kun Eemu haluaa nähdä sen. Epäilyttävää!

Ritarihuumassa Eemu suunnittelee Emilian ja Micon kanssa mahtavaa linnaa, johon Eemun mielestä tulee ainakin nostosilta ja vallihauta. Emilia taas haluaa linnaan jotain ihan muuta: meikkihuoneen ja porealtaan. Eemu on kauhuissaan. Mitä ritarit sellaisilla tekevät?

Kun vielä Micokin kehuu Emilian suunnitelmia, Eemusta alkaa tuntua, että hänelle ei kerrota aivan kaikkea. Onkohan nyt meneillään jotain, mitä Eemu ei osaa aavistaakaan? Vai onko kaikkeen ihan järkevä selitys?

Maarit Nurmi tekee opettajansijaisuuksia alakouluissa. Hänen kirjoittamaansa Eemun tarinoita -kirjasarjaa on julkaistu vuodesta 2018 alkaen.